Viiden viikon loman jälkeen ajatus arjesta tuntuu hieman nihkeältä. On lopetettava ajassa kelluminen, muistuteltava mieleen viikonpäivät, viritettävä herätyskello ja pakattava laukut. Etsittävä kadoksiin eksyneet tavarat, löydettävä päiviin rytmi ja järjestys. Miksi arki loppujen lopuksi tuntuu niin vastakarvaiselta? Mikä sen saisi tuntumaan aurinkoisemmalta? Kun ennen jokaista jumppaa ajatuksissaan ryttää, rullaa, taittaa ja hiertää lappunsa lukukelvottomaksi, saa osakseen huvittuneita katseita.

Tätä 90 -lukua on nyt muisteltu viime päivinä enemmänkin. Ja näitä bodeja on ilmestynyt jo useammanlainen tuonne kaappiin. Seuraavaksi pitää tehdä joitakin ihania kellohamosia näiden kaveriksi. Tämä keltainen ruusu on Pehemiältä ja on Elina Antilan käsialaa. Tein tällä kertaa hihattoman version. Kesäksi kyllä ihan ehdoton! Ja lisää kukkia. Nämä ovat puolestaan Majapuun ruusuja.

Tälle kertaa paininjalan alle päätyi blogiyhteistyön kautta Noshilta. Syntyi neitoselle erittäin lämmin ja syksyinen mekko. Mekkossa luonnollisesti suuri helma, johon tällä kertaa lisäsin muhkeutta kangaskiiloilla. Hihoissa löytyy rypytys niin olalalta kuin hihan sivusaumastakin. Burgundin tehosteeksi päätyivät okran- väriset yksityiskohdat niin rintapielen ruusuihin kuin kanteihinkin.

Kun minun tyttäreni oli vauva, en silloin ommellut lastenvaatteitta. Ompelin vain itselleni ja kudotuista kankaista ennimmäkseen. Myöhemmin vasta löysin facebookin ompeluryhmiä, nettikangaskauppoja ja blogeja. Niiden kautta innostuin ompelemaan vaatteitta trikoosta, tytöllenikin, mutta hän silloin olikin jo kolmevuotias. Molempiin haalareihin tein suojalistat vetskareiden alle.